Sivut

maanantai 30. marraskuuta 2009

Oli se vaan mahtavaa!!!

Nyt on ihana mahtava loistava jouluhäppeninki ohi. Illalla nukkumaan mennessä tuli ihan tippa linssiin kun oli ollut niin upeaa. Viisi päivää kun on omistautunut kokosydämisesti johonkin tuollaiseen niin kyllä sitä oli tänä aamuna pökkelö olo. Ei onneksi ollut koulua. Miulla oli aikomus tehdä hommia täällä kotona mutta on näköjään mennyt lepäilyksi. Kyllähän tuo väsymys taitaa vielä painaa, koko ajan itkettää kaikki (mukavat) asiat. Mm. Avainmedia-lehteä en pystynyt kuivin silmin lukemaan...

torstai 26. marraskuuta 2009

Joulutapahtuma <3

Ihanaaaaaaa!!!
Meillä on jälleen toooosi mahtava joulutapahtuma, joka kestää 5 päivää. Jotain 3500 lasta ohjaajinen kiertää sen. Mukaan haluaisi varmasti viisinkertainen määrä! Mukaan ei kuitenkaan oteta kuin ykkösluokat ja eskarit lähikunnista ja Joensuusta. Viikonloppuna on avoimet yleisövuorot. Tämä tapahtuma järjestetään vain joka toinen vuosi sen järjettömän työmäärän takia joka siihen liittyy. Miestyötunteja kuluu varmasti likemmäs 10 000 kaikkine esivalmisteluineen! Ja kaikki on osallistujille ilmaista, jopa srk:n järjestämät bussikyydit...

Koko srk-rakennus on lavastettu vuoden 0 Palestiinaksi viimeisintä yksityiskohtaa myöten. Oppaat kuljettavat kutakin 5 - 25 hengen ryhmää pisteeltä toiselle. Kierros kestää noin 50 min ja sen punaisena lankana on matka Beetlehemiin veroja maksamaan. Matkalla mm. ratsastetaan kamelilla ja etsitään Mariaa ja Joosefia puusepänverstaasta. Verstaalla lapset tekevät puutöitä. Matkalla käydään myös Jerikon basaarissa, Jerusalemin temppelissä ja rauhoitutaan hetki paimenten kanssa nuotiolla - ja siellä ilmestyy yhtä-äkkiä upea enkelikuoro kuin tyhjästä. Maria ja Joosef löytyvät lopulta, ylltys yllätys, Beetlehemistä Jeesus-vauvan kanssa :D Usea sata vapaaehtoinen tarvitaan kaiken tämän toteuttamiseen, mutta kyllä on MAHTAVAA! Itse olen kolmatta kertaa oppaana, enkä jäisi pois mistään hinnasta!Ihan pakko olla joka päivä mukana, ei vaan malta olla pois!!!

Tervetuloa, meillä on nyt vkonloppuna ilmaiset yleisövuorot klo 10 - 17 ;).

maanantai 23. marraskuuta 2009

Pohdintoja: Aamukahvi päivän pimeydessä

Jos joku luulee minua täydelliseksi ihmiseksi, joka positiivisuudellaan jaksaa loistaa marraskuun lopun synkistä synkimpänäkin päivänä, niin suonette minun kertoa: olette erehtyneet. Jos joku täällä loistaa, niin se on yksin omaan Jeesuksen kirkkaus. Ja se onkin sellainen kirkkaus, että sitä riittää tällaisellekin ärmätille.

Tänä aamuna ahdisti kunnolla herätessä, olin nukkunut liiiiiian myöhään ja olin nähnyt tosi pahaa unta. Pahoissa unissa on se vika, että ne jäävät mieleen kummittelemaan, varsinkin jos niissä on osa totuutta mukana :( Mutta! Siinä kun möllötin veskissä ja oli paha olo, niin rukoillahan se piti. Jos jostain syystä välillä ahdistaa, niin miulla on tapana ihan ääneen rukouksessa "alistaa kaikki ajatukseni Kristukselle" (en oo keksinyt tätä itse, se on ihan Raamatun ohje!). Hyvin nopeasti tämän jälkeen olo alkoikin taas helpottaa, ajatukset kirkastuivat ja ahdistaneet asiat lumpsahtivat oikeisiin mittasuhteisiinsa. Jumalan näkökulmasta kun meidän ongelmamme ovat jo ratkaistuja: me ressukat vain emme näe Hänen laillaan tulevaisuuteen. No, kun Jumalan tahtoa etsii rukouksessa, niin Hän avaa näitä näköaloja ja kyllä meinaan helpottaa!

Sinetin siunatulle päivän alulle antoi RV-lehden liite, jota vilkaisin rukouksen aikana. Siinä evankelista Markku Tuppurainen (Kure) sanoo:

"Kysyin eräältä psykiatrilta, mikä on suurin ihmisen onnellisuutta rikkova tekijä? Kokenut psykiatri mietti hetken.
- Ratkaisematon syyllisyys!
Meidän välitettäväksi on annettu vapauttava sanoma - syyllisyyden ongelma on ratkaistu Golgatan keskimmäisellä ristillä!" Se oli niiiiiin totta että silpaisin sakset esiin ja klipsin tämän tekstinpätkän jääkaapin oveen josta se näkyy koko kämppään :)

Kristus on tosiaan "maksanut sakot" kaikista synneistämme ja epäonnistumisistamme, sanalla sanoen siitä epätäydellisyydestä josta synnit kumpuavat. Anteeksianto on taattu kaikille, jotka sen suostuvat uskolla ottamaan vastaan. Ja koska tässä ihmisiä ollaan, niin vielä syntien anteeksi saamisen jälkeenkin oma pää jaksaa esittää syytöksiään! Siksi on oikeesti ihanaa avata vanha kunnon Raamattu ja rukoilla: kyllä asettuu oman pään syytökset oikeille urille :D

Siunattua päivää kaikille, tämä on pimeydestä huolimatta LOISTAVA päivä!

lauantai 21. marraskuuta 2009

Askartelua päivän pimeydessä :)

Lumet suli, sumu tuli. Silti tämänkin PIMEÄN päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä, kehottaa Raamattu. Ja jossain muualla kehottaa samainen opus kannustamaan itseämme seuraavin sanoin: Ylistä Herraa, minun sieluni! Tällaisena valottomana päivänä kun se oma perusnyreä ihminen haluaisi vain ipittää. Niin että eikun kiitosta vaan yläkertaan ;)

On se hurjaa, pikkusisko täyttää ensi viikolla 20 v. On se jo iso!!! Tänään askartelin oikein hienon kortin, ja kieltämättä on oikein lopoisaa sisällä nykertää saksien ja hienojen paperien ja muun sälän kanssa. Olin nimittäin jokin aikaa sitten epäinhimillisen reippauden vallassa ja siivosin vaatehuoneen ja pistin kaikki askartelu- ym. tarvikkeet hyvään järjestykseen. Kyllä nyt kelpaa piipertää! Voisin askarrella varastoonkin...jee :D Jatkoin myös elämäni ensimmäisen villapaidan neulomista. En edelleenkään ole raskaana, mutta teenpä silti siitä paidasta ihan pikkuruisen. Jos vaikka sitten joskus... :)

Kiitollinen mieli on kaikesta. Eilenkin oli tosi siunattu nuortenilta. Harmitti tosin, kun ei teetupabussi taaskaan päässyt lähtemään. Olisin ollu valmiiksi "tulessa" niin sinne meneminen olis ollu tavallistakin mukavampaa.

Iloa päivääsi, kuka lienetkin! Ole isosti siunattu!

maanantai 16. marraskuuta 2009

Voi jes :D

Olipa hienoa, sunnuntai meni hurjan hyvin! Se pitämäni saarnan tapainen meni just nappiin! Eipä tässä muu auta kuin antaa Herralle kunnia, nimittäin yksin ainoastaan sieltä suunnasta tuli viisaus esityksen sisältöön ja muotoon. Ei onnistuisi miulta ihmisenä se, että sekä mummot, leikki-ikäiset että nuoret miekkoset tykkäsivät ja saivat ajattelun aihetta niin paljon. Olisinhan melkoisen täydellinen ihminen jos tällaisia reaktioita saisin ihmisissä aikaan omista lähtökohdistani. Joo, en siis todellakaaaaaaaaaaan ole sellainen :D Mutta kas kun Jeesus on niin kovasti hyvä että käyttää tällaistakin puoliksi palanutta puunappulaa hienoihin tarkoituksiinsa. Niin että saan olla kyllä tosi iloinen: tulin vieläpä itsekin oppineeksi puheestani montaa jännää juttua. Miun pää on vieläkin pyörällä siitä ilosta, että vaikka Jumala on täydellinen niin Hän silti käyttää vajavaista ihmistä tarkoitusperiensä saavuttamiseksi. On se hienoo. Vau!

Heh. Onneksi ei tässä voi oikein ylpistyä, kun on sen ylpistymisen pelon kanssa paininut niin paljon. Ja senkään takia ei ylpistymiselle oikein oo tilaa kun heti pari tuntia jumalanpalveluksen jälkeen olin taas ihan kauhea akka. Kyllä muuten nolotti! Niinpä niin, en ole edelleenkään synnitön...mutta onneksi armahdettu syntinen! Taivaseen menossa jesjesjesjesjes! Tuu siekii!!!

torstai 12. marraskuuta 2009

Pohdintoja: Talenttiloesta

Talents-ohjelmaa voisi olla mielenkiintoista seurata aina välillä, mutta ei ehkä tarpeeksi mielenkiintoista. Onneksi ei ole telkkaria niin ei tule jumahdettua sen ääreen.

Mutta talentti. Jeesus kertoi vertauksen, jossa palvelijat saivat isännältään näitä talentiksi kutsuttuja rahoja käyttöönsä. Yhden talentin arvo oli 6000 denaaria, ja koska yhden päivän palkka oli yksi denaari, on helppo laskea kuinka järjettömän suuresta summasta oli kysymys. Palvelijoita oli kolme, ja kaksi heistä pistivät talentit poikimaan siten, että isännän palattua reissusta hänen omaisuutensa määrä oli kasvanut näiden palvelijoiden uskollisuuden ansiosta. Isäntä palkitsi nämä palvelijat isolla kädellä. Kolmas palvelija ei ollut tehnyt talentilla mitään, vaan pistänyt sen jemmaan. Järkeä tai viitseliäisyyttä hänellä ei ollut sen vertaa, että hän olisi vienyt talenttinsa pankkiin säästötilille kasvamaan korkoa. Sen sijaan hän pisti talentin piiloon. Tämä palvelija jäi loppujen lopuksi tyhjin käsin ja sai isännän vihat niskoilleen.

Jumala on meidän isäntämme, joka on antanut kullekin talentteja oman harkintansa mukaan. Raamatusta voi tulkita talenttien vertauskuvallisen merkityksen monella tavalla: ne voivat kuvata ihmisen saamia lahjoja. Ne voivat tarkoittaa myös sitä ilosanomaa, jonka uskovaiset ovat saaneet oman elämänsä tukipilariksi: onhan Jeesukseen uskominen ainoa tapa päästä taivaaseen.

Jotka minua tuntevat, tietävät, että minulla on "monta palloa ilmassa" saman aikaisesti. Rukoukseni onkin usein, että Jumala antaisi minulle viisautta käyttää aikani oikein jotta kaikki talentit tulisivat optimaaliseen käyttöön ja tuottaisivat hyvän saldon. (Saldo ei tarkoita nyt siis rahaa, huom! vaan kaikkea hyvää jota Jumala haluaa välittää ihmisille). Joskus omat talentit tekisi mieli laittaa piiloon, ja syynä tähän on monesti pelko (kuten se oli huonolla palvelijallakin). Jumala on armahtanut minua siinä mielessä, että en kärsi juurikaan esiintymispelosta. Sen sijaan kärsin ylpistymisen pelosta. Joskus pelottaa tehdä niitä hienoja asioita, joihin Jumala on kutsunut minut, koska pelkään olevani liian itseriittoinen ja ylpistyväni onnistuessani. Sielunvihollinen haluaa kääntää tämän rehellisyyden itseäni kohtaan minua vastaan, jotta piilottaisin talenttini. Mutta mie en siihen suostu! Uskon Jumalan suojelevan minua ylpistymiseltä, koska jo ylpistymisen pelkääminen ehkäisee sitä.

Niinpä niin. Kannattaa pitää kätensä tyhjinä itseriittoisuudesta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etta saisimme väheksyä Jumalan meille antamia lahjoja ja ikuista elämää. Kun omat kätemme ovat tyhjät omista viritelmistämme, on niissä enemmän tilaa Jumalan voimalle. Se on tsiljoona kertaa parempaa "polttoainetta" kuin oma, inhimillinen energiamme. Se, mitä ihmisinä voimme tehdä, on antaa kätemme Jumalan käyttöön.

Tervetuloa :)

Heippatirallaa taas to everyone!

Pahoittelen hidasta kirjoittelutahtia! Olis paljon juttuja joista tulen palavasti haluaisin kirjoittaa täällä vaikka joka päivä, mutta kaiken maailman opiskelu ym. hommat painavat päälle.

Mutta nyt lyhyesti ja ytimekkäästi:

TERVETULOA JNS HELLUNTAISEURAKUNNAN
JUMALANPALVELUKSEEN SU 15.11. KLO 11,
siellä olen "saarnavastuussa" eli ns. puhujanpöntössä. En tosin kiipeä puhujanpönttöön, vaan leikin Kylli-tätiä. Kyseessä on piirtäen kerrottu...juttu (joka on vielä auki). Tässä pää kuumana mietin aihetta :D Muistakaa rukouksin meikäläistä!!!

maanantai 9. marraskuuta 2009

Jes!

Tänään heräilin ajoissa jotta ehtisin tehdä ...öö... gradua taas. Meinaa pukata stressiä! Kävin hyvällä sauvakävelyllä ja tuli siinä ehkä vähän kiukuteltuakin tuonne yläkerran suuntaan. Oli paha mieli siinä, kun taas tuntui että pitäisi olla monta Satua, että riittäisi. Riittäisi kenelle? Jumalalle ainakin riitän, ja se on ainoa asia jolla loppupeleissä on väliä. Jos ohjaudun elämässäni sen mukaan mitä muut ihmiset (tai minä itse) asettaa riittävyyden mitaksi, olen täysin pääsemättömissä, elämä menee hukkaan, ahdistaa, ja menen ihan lukkoon. En riitä kaikkeen!!! Sen sijaan minun pitää ohjautua sen mukaan, että tosiaankin riitän Jumalalle: silloin on elämä kaikin puolin merkityksellisempää ja ehdin useammin lähimmäisellekin avuksi kun saan tehdä sen vapaaehtoiesti enkä sisäisestä pakosta (syyllisyydestä). Uskossa vaikka oon ollu jo 11 vuotta, niin silti ei meinaa mennä jakeluun se, että Taivaan isälle saa myös purnata eikä tartte Hänelle esittää mitään kympin hymytyttöä, jota ei koskaan ärsytä tai joka aina vaan haluaa uhrautua muiden hyväksi. Lohdullista on tietää, että Taivaan Isältä ei rakkaus taikka jaksaminen minun suhteeni lopu vaikka en sellainen pyhimys olekaan.

Kun tulin kotiin, niin kävin mailit yms. läpi. Sain ystävältä postia, joka piristi: hän oli saanut peräti KAKSI loistavaa työtarjousta, hänen ei tarvinnut muuta kuin valita niistä mieleuisampi :) Niin että kiitosta yläkertaan vain! Ja sitten tuli postista kirje, jossa ilmoitettiin että Makke oli hyväksytty työkkärin rahoittamaan projektiin jossa hän saa tehdä kesken jääneet opintonsa loppuun työkkärin rahoituksella! Niin että kyllä nyt kelpaa! Ei tarvinnut olla kauaa pahalla mielellä. Eikä olisi tarvinnut olla pahalla mielellä sitäkään vähää jos olisin vain uskossa vahvempi. Niinpä niin, pitäisi vaan älytä luottaa Jeesukseen entistä enemmän, hän on 1000 x sen arvoinen...

Nyt mie lähden hammaslääkäriin! Jee ?

Huh, naapurissa riehutaan taas. Kunnon kirkumiset. Pitäsiköhän mennä pimputtamaan ovikelloa?

torstai 5. marraskuuta 2009

kakkukakku

Kaikenlaista kakkua tässä pitäisi alkaa pykätä. Makke se on syntynyt Ruåtsissa ruotsalaisuuden päivänä vaikka muuten onkin suomalainen mies, tosin äitinsä on tälläkin hetkellä Ruåtsissa parin kuukauden hommissa. Eli jos anoppi on ruåtsalaisuuden päivänä Ruåtsissa niin silloin mie olen se, joka pistää kakun pystyyn. Pistäisin kyllä muutenkin. Ja nyt on vielä kolme isänpäivän sankaria tässä Joensuussa tai naapurikunnassa niin pitäähän heillekin kakkua...tai pullaa laittaa. Kaikki kerralla! 4:n lähipiirin miekkosen juhlat samana viikonloppuna :) Ihan mukavaa, koska noiden äiti-ihmisten määrä on parin vuoden sisään romahtanut 75%, onneksi sentään ihana anoppi yhä porskuttaa (vaikkakin Ruåtsin puolella).

Juu jos mie niitä korvapuustejakin...

Ja perustin muuten toisenkin blogin, sielläkään ei ole kielletty sitten käymästä ;D

Iloa isänpäiväviikonloppuun. Sari Essayahin sanoin (RV 45/2009): "Maallinen isä on voinut jättää meihin monet arvet tai hän on loistanut poissaolollaan, parhaimmillaankin hän on epätäydellinen. Ehkä juuri siksi Jeesus antoi meille kuvan Jumalasta täydellisesti rakastavana isänä. Isä, joka tuntee lapsensa perin juurin ja kuitenkin hyväksyy heidät yhteyteensä. Hän rohkaisee ja kantaa, silloinkin kun omat voimat eivät riitä. Isänpäivän evankeliumi on, että Jumala on jokaisen isänkin isä, armahtaja ja anteeksiantaja."