Sivut

tiistai 29. joulukuuta 2009

Joulu onnellisesti ohi.

Joulua jaksaa hehkuttaa aina ennen itse juhlaa niin paljon että hyvin äkkiä aaton jälkeen fiilikset on pumpattu tyhjiin. Kotona, siis lapsena, aina piti hirveästi noudattaa kirjoittamattomia "joulun ajan käytössääntöjä" jotka olisivat helposti pilanneet koko joulun, ellei illalla olisi ollut kunnon lahjukset tiedossa. Nykyisellään kaikki sentimentaalinen rusentaminen suututtaa ja aiheuttaa juuri päinvastaisia tunteita mitä pitäisi. Annan siis fiilisten tulla jos ovat tullakseen, kivojahan ne ovat, mutta jos niitä ei tule niin enpä halua pilata sitäkin vähää ottamalla paineita siitä miltä "pitäisi tuntua".

No nyt se on sitten ohi. Olen päättänyt lepäillä ensi vuosikymmenelle asti. Toivonpa enkeleitä matkaani tuleviin haasteisiin, niitä tulee varmasti riittämään...mutta en nyt kehtaa kaikkea tässä ruveta luettelemaan tai pian on leppoisa olotilani mennyttä ;)

Ihanaa talvipäivää itse kullekin, käykäähän ulkona peuhaamassa!

perjantai 18. joulukuuta 2009

APUVA, APUVA, AA-PUU-VA!

En tiedä pitäisikö olla ihan onessaan vai ihan hädissään.

Nyt kävi nimittäin sillä tavalla, että voitin erään taideteoskilpailun ehdotuksellani. Ongelman nimi on se, että teos pitää tietenkin toteuttaa! Tarvitsen nyt kaiken mahdollisen avun:

Teos tulee Honkalammella sijaitsevaan kehitysvammaisten lasten hoitokotiin, ja se koostuu noin 200 - 300:sta nallekarhusta! Eli jos sinulla pyörii ylimääräisiä karvakuonoja nurkissasi, niin otan ne sydänlämpöisesti vastaan. Nallesi ei tule siis minun kotiini tylsistymään, vaan se pääsee tuottamaan iloa jollekin kehitysvammaiselle lapsukaiselle.

Laitanpa tähän nyt kaavakuvan kyseisestä teoksesta, tämä nyt on vain tällainen suunnitelma, mutta auttaa kokonaisuuden hahmottamisessa:



Teoksen nimi on yksinkertaisuudessaan "Nalleseinä". Nallet ovat irroitettavissa ja pestävissä, lapset voivat myös hoivailla niitä ja vaikkapa askarrella niille...öö...kaulakoruja, vaikkapa.

Nallejen olisi hyvä olla keskenään mahdollisimman erilaisia, itse tehtyjä, uusia, vanhoja, punaisia, ruskeita, karvattomia, pörröisiä jne jne jne... siksi joudun keräämään niitä esim. lehti-ilmoituksilla. Kuten taiteen parissa yleensäkin, budjetti on melko pieni. Se riittää vain murto-osaan nalleista jos ne pitää ostaa kaupasta uusina. Kirpparihintakin on näin pienelle budjetille kova pala, koska näitä öttiäisiä tarvitaan niin monta.

Näihin tunnelmiin :)

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

tiistai 8. joulukuuta 2009

Pohdintoja: Tuhansien murheellisten laulujen maa

Mikä suomalaisia vaivaa? Kadulla, kouluissa ja kaupoissa vastaani matelee toinen toistaan onnettomampaa sakkia. Suurin osa on normaaleja "kunnon kansalaisia" lapsineen ja koirineen. Itsestäni näyttää siltä kuin jokainen vastaantulija olisi tyhjä aukko, äidit pienten somien mukuloidensa kanssa siinä missä ruokoton "rantojen mieskin" huutavat tyhjyyttään.

Tämä joukko tarvitsee sisällön siihen valtavaan tyhjyyteen, joka pistää ainakin minun silmääni kuin mikäkin heinäseiväs. Tajuavatko nämä ihmiset, millainen jättiläismäinen tyhjiö heissä on??? Eivät he vaikuta tajuavan sitä. Ihmetellään vain kun vähän väsyttää ja pikkuisen masentaa tämä pimeys. Mutta ei se talven pimeydestä johdu, vaan sisäisestä pimeydetsä. Nämä rakkaat kanssaihmiseni yrittävät täyttää sisäistä aukkoaan kaikenmaailman laastareilla: hankkimalla lapsia, koiran, sisustamalla, valmistamalla kaunista mutta tyhjää joulua, juomalla, terapialla.

Jumalalla olisi vastaus näiden ihmisten onnettomaan (monesti pinnalta siistiin) elämään. Se aukko, joka näissä ihmisissä on, on Jumalan muotoinen. Ainoastaan ääretön Jumala tekee tämän tyhjiön täydeksi rakkaudellaan, toivolla ja horjumattomalla onnella. Kaikki hyvätkin asiat, kuten lapset, ovat vain laastareita tämän tyhjyyden päällä, ne lennähtävät tuulen mukana ja aukko paljastuu heti vastoinkäymisten tullessa. Vain Jumala pysyy! Häneltä tämä tuhansien murheellisten laulujen kansa saisi halutessaan tuhannet ilon laulut suuhunsa. Mutta kuka ottaa Jeesuksen vastaan? Kuka? Yksinkö mie täällä kiitosta laulan? Ei oo kivaa sekään, hirveä suru ja sääli tulee kun joka paikassa vastaan tulevat vain tyhjät kasvot. Jeesus haluaisi niin kovasti parantaa tämän murheellisen maan haavat. Antaa ilon, rakkauden ja toivon jokaiselle joka sitä pyytää.

Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto.
Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville,
se ohjaa jalkamme rauhan tielle. (Luuk.1:78-79)

Jeesus on maailman valo, joka tuli tänne varta vasten meitä varten, jotta voisimme elää elämämme luottaen häneen, rakastaen ja eläen täyttä elämää. Se on elämää, joka ei tarvitse laastareita tyhjyyden päälle, koska Jeesus on täyttänyt koko tyhjiön: sitä ei enää ole. Oma tankkini on täysi, kiitos siitä rakastavalle Jumalalle, joka ei tartu virheisiini vaan pesee nekin pois.

perjantai 4. joulukuuta 2009

Upee keli!

Vau, aurinko paistaa! Puiden oksat ovat kuurassa, enää puuttuu LUMI! Ja voi että kuulkaas, äsken kun vähän vaivauduin kääntämään päätäni ikkunan suuntaan niin ihan ikkunan ohi lensi about 10 joutsenta!!! Eivät meinaan menneet kaukaa! On tämä mainiota kun asuu viidennessä kerroksessa mäen päällä. Kerrassaan!