Sivut

maanantai 30. elokuuta 2010

Kerronpa salaisuuden!

Hengailin tässä aamulla koululla ja kävimme läpi kaverini tekemiä maalauksia. Hänellä on näyttely tulossa (kaikki Harhan Galleriaan alkaen 1.9.!) Jouduin taas toteamaan oman vajavaisuuteni. Olisipa helppoa unohtaa se joskus ja antaa palaa.


Ei salaisuudestani ehkä mitään sensaatiota saa, mutta itsensä repimisen aineksia ainakin. Paljastan siis ongelman, joka minua on vaivannut jo vuosia ja se on entisestään pahentunut kuvisopintojen myötä. Nimittäin. Maalaaminen pelottaa minua ihan vietävästi. Ja nykyisellään piirtäminenkin. Olen asettanut itselleni ihan kahelinkorkuisia rimoja, joita ei pysty oikein ylittämään. Aloittaminen on hirveintä, ja siksi se jääkin usein. Varmasti kymmeniä ja kymmeniä töitä on jäänyt syntymättä. Nytkin polttelee pari ideaa, mutta kun ne mukamas ovat niin huonoja ja VOE VOE ehän mie edes maalata osaa. Piirtäisin edes, kun se sujuu! Mutta kun ei ei ei, kun pitäisi muka tehdä nyt gradua ja tekis niin mieli maalata ettei se kynäkään pysy kädessä. Niin että tällaista tämä luomisen tuska miulla on. Nytpä tiedän senkin typerän termin merkityksen. Hoh, Herra armahtakoon minua. Jos ja kun tänne blogiin tulee joskus näyttelykutsu OMAAN näyttelyyni, niin se on Jumalan ihme. Ja koska meillä on ihmeitä tekevä Jumala, niin eiköhän sekin ilmiö täällä vielä jonain päivänä nähdä :) Aamen, tää lähtis nyt kuoroharkkoihin.


"Horisontti vinossa bla bla"

perjantai 27. elokuuta 2010

Ei mee jakeluun. Liian hyvä Jumala!

Kaveri just soitti ja sanoi parantuneensa pahasta syövästä. Tämä on ihme. Liian selvä ja kirjaimellinen rukousvastaus ohitettavaksi. Jumala kuulee! Eikä ollu eka kerta. Oon niin iloinen, että huh huh. Tämmöinen iloinen kuva tähän. Oon ihan pökerryksissä ilosta!


Nyt KUVIA Unkarista :)


Eli tässä pari valokuvaterveistä Unkarista. Voin laittaa lisääkin kuvia, jos niin haluatte.


Rukoilin mielessäni, että saisin valokuvan hevosesta ja heinäkärryistä. Jeesus on kiva, koska yhtä-äkkiä huomasin seisovani niityllä auringonlaskussa valkoinen heponen nokkani edessä. Tápiószecs´ön juna-aseman vieressä. Kaikkea sitä. Vastavaloon oli tosi hankala saada kuvaa ja toivoinkin, että Taina-my-favorite olisi ollut kameroineen paikalla. Mutta räiskin sitten omin päin.




Tästä kuvasta teen maalauksen, kunhan tästä tokenen. Tuo salamavalo oli miusta hauska, vaikka yleensä haluaisin vältellä sitä junttiuden pelossa. Ostin Budapestista myös jotain järkevää vaatevuoriston lisäksi, nimittäin edullisesti laadukkaita saksalaisia siveltimiä. Kyllä kelpaa aloitella maalaushommia, kunhan vain voitan itseni sitä ennen.

tiistai 10. elokuuta 2010

Vanha vänkyrä

Kyllästyin kaverini, tai oikeastaan mieheni kaverin, naamaan ja pistin sen uusiksi. Enkä suinkaan nyrkillä. Kunhan sipsuttelin.


Ja näin kaikki tapahtui: (ekassa jo valkea pohjaväri ja tumma tukka vaalennettu)

Lopuksi kävi ilmi, että minunkin naamani kyllästytti häntä.

Eli ihan normi päivä. Hankkiutukaa nyt joku raskaaksi niin pääsen pitkästä aikaa mahan kimppuun.

perjantai 6. elokuuta 2010

Suruadressi


Ei tämä adressi oikeasti ole noin vino, olen näköjään vain sählännyt rajaamisen kanssa.

Naapurista kuoli ystäväni, 94-vuotias mummo. Ihana ihminen! Hän meni taivaaseen jotta rysähti. Tuli nimittäin uskoon viime syksynä. "Pelastui kalkkiviivoilta", kuten eräs fiksu tuossa totesi. Jos miulla olisi nyt tyttövauva, niin antaisin hänelle saman nimen kuin tällä mummolla. Paitsi että melkein kaikilla tyttövauvauvoilla on nykyisin tämä nimi, niin en ehka antaisikaan. Eli se siitä :) Kunnia rakkaan supermummon muistolle.