Sivut

torstai 30. syyskuuta 2010

Koti koti koti


Nyt on vuokrasopimus kirjoitettu! Olihan se sellainen uskonhyppy, mutta varmasti kannattava sellainen. Jos aina jää jahkamaan kaikista kuviteltavissa olevista riskeistä niin elämä jää äkkiä elämättä.

Älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen isänne tietää kyllä, etä te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan vanhurskasta tahtoa, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Matt. 6: 25,27,32-34

Karsikon kolmio siis kutsuu kuukauden kuluttua...minulla on noin puolen metrin pino puutarhakirjoja lainassa, kovalla tuhinalla jo visioin oman maaplänttini herbariouttamista. Aaaah. Sopimuksen kunniaksi kävimme Rossossa ja itse vielä suuntasin eläinkauppaan hankkimaan täydennystä akvaarioon.

tiistai 28. syyskuuta 2010

Kurrepäivitys!




Kävin ulkoiluttamassa kameraani ja kurvasin hetken mielijohteesta hautausmaalle. Siellä oravanpoikanen johdatti minut pusikossa piilossa olleen mummon luo. Hänellä oli siellä varsinaiset pähkinäkestit oravaystäviensä kanssa. Hän kuulemma käyttää 15 euroa viikossa pähkinöihin. Jäin suustani kiinni pariksi tunniksi ja vaihdoimme mummon kanssa puhelinnumeroita. Herttainen rouva, todellinen eläinten ystävä.  Hänellä oli joskus ollut yli kymmenen hamsteria lemmikkinä (kerralla). Kahvittelukutsua odotellessa!

maanantai 27. syyskuuta 2010

Katsokaa, mitä aarteita!

Oi joi! Löysin äiti-vainaan postimerkkikokoelman 70-luvulta. En ymmärrä postimerkeistä mitään, mutta osa niistä on tosi kauniita. En usko, että näillä mitään järjetöntä rahallistakaan arvoa on (äiti ei ollut mikään pro näissä hommissa, kunhan harrasteli). Mutta tunnearvoa on. Katsokaa nyt!!! Mikä on suosikkisi? Aion laittaa lisää seuraaviin päivityksiin.

lauantai 25. syyskuuta 2010

Pohdintoja: Maansiirrosta


Syksyllä olo voi olla joskus nurinkurin. Voi jopa tuntua, että jotain itsessä kuolee lehtien mukana. Se, mikä meissä kuolee, voi olla myös jokin huono asia. Varmastikin jokaisessa on jotakin sellaista, jota ei voi laskea täydellisten ominaisuuksien joukkoon. Niistä huonoistahan joutaakin eroon; paitsi että se ei ole helppoa.

Kuva on Penttilän sahan alueelta, josta ruopataan pois pilaantunutta maa-ainesta, jotta sille voitaisiin rakentaa turvallisesti asuinrakennuksia. Monesti meissä itsessämmekin on pilaantunutta maata, jolle ei voida rakentaa turvallisesti, koska se on niin epätäydellistä. Jos ja kun minä olen pilaantunutta maata, en voi itse laittaa itseäni kuntoon. Tarvitsen jonkun, jolla on kunnon maansiirtokalusto ja hyvä suunnitelma, jossa logistiikka yms. toimivat kunnolla. Minä kun en näistä ymmärrä. Jeesus on se yli-insinööri, joka hoitaa asian hyvin. Minun ei siis omassa voimassani tarvitse mennä caterpillarin - tai mitä näitä nyt on - rattiin.

Hankala juttu, mutta jos meillä on TAHTO seurata Jeesusta, hän auttaa meitä näissä mahdottomilta tuntuvissakin maansiirtohommissa.

torstai 23. syyskuuta 2010

Epärakentava päivitys


Mistä tietää, että on syksy? Lehtipuhaltimien möyrinästä? Kengän alle liiskautuvista sienistä? Muuttolintuparvien terveisistä vastapestyssä ikkunassa? Eeei. Syksyn tunnistaa siitä, että palavereja pukkaa samaa tahtia kuin sieniä puskee maasta. Sateestako se johtuu?

Kuvitus on autenttista syksyn palaverien satoa.

tiistai 21. syyskuuta 2010

Pohdintoja: Kauneudesta




Jutustelua peilin edessä sen toisen tyypin kanssa, joka näyttää minulta. Mikä sinusta on ihmisessä kaunista? Jos vastaat "sisäinen kauneus", niin kerro mitä se on. Ja ulotatko sen vain muihin ihmisiin - armahdatko itseäsi samalla mitalla? Mietin vain. Jumala ei tee virheitä luodessaan ihmisistä miehiä, naisia, pitkiä, lyhyitä...miksi minä tekisin asiasta ongelman? Jos itseään saisi tuunata loputtomasti, sekään tuskin johtaisi lopputulokseen jossa voisi olla 100% tyytyväinen. Kiitä Jumalaa siitä, millainen olet. Kokeile, voitko tehdä sen ilman katkeruutta "kiitti vaan, Herra!" Jos itse hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet, vaikuttaa se koko olemisen tapaasi, ja myös siihen, kuinka muut näkevät sinut. Eli lopeta se vinetys.

lauantai 18. syyskuuta 2010

Tilkkutäkki suuri


Aah, ihana oli pitää netti kiinni viikon! Kyllä huomaa, miten itsensä on totuttanut hirveään informaatiotulvaan. Levottomuuskäyrä laski kuin lehmän häntä. Nyt just ja just kestää tehdä tämän päivityksen, ettei ala särkeä päätä ja menojalkaa vipattaa. Mutta tässäpä kuvia jo viittä vaille valmiista tilkkutäkistä! Pitkään on tätä näkerretty, lankoja on tullut hamstrattua ja niitä on kaiken värisiä, paksuisia ja koostumukseltaan erilaisia, uusia ja kierrätettyjä. Itse tykkään tästä paljon! Saatan vielä tehdä siihen komeat reunukset. Mutta siihen voi mennä koko talvi. Katsotaan nyt.


P.S. Karsikkoon muutamme, eläköön!

perjantai 10. syyskuuta 2010

Nettipaasto :)

Heij, idea! Pistän netin jäihin viikoksi. Kokeile siekin, tekee varmasti hyvää. On nyt liikaa tullut roikuttua täällä flunssan jälkeen, jäi vähän koukutus päälle. Eli sii juu viikon päästä tai livenä ennen sitä. Kuka ottaa haasteen vastaan :D ?!

torstai 9. syyskuuta 2010

Märehtimistä



Tässä on pitänyt kelailla aika paljon, että mihin hommaan tarttuisi. Työ kun ei tunnu tekemällä lopuvan. Mutta ei mitään, huomaan vaan tarvitsevani aika lailla viisautta päivittäisiin päätöksiin. Mitäs tänään. Mitäs huomenna. Miten tämä vaikuttaa ensi kuuhun jne. Kun on kahdessa koulussa valmistumisvaiheessa yhtä aikaa ja kokopäivätyöt jatkumassa kohta puoliin, niin meinaa välillä tulla häsä. Varsinkin, kun on kaikkea muuta siinä ohessa, kuolinpesän sotkujen selvittelyä ja arjen pyörittämistä. Mutta en ole tässä valittamassa, haluan vain tuoda esiin sen, miten hyvin Jumala on pitänyt huolta ja avannut minulle monia mahdollisuuksia. Tänään ajattelin ottaa näistä lehmistä mallia ja märehtiä rauhassa. Kun tekee tällaista hommaa, jossa on monta rautaa tulessa, niin huvittaa kaiken maailman anonyymien kommentit "raha tulee rukoilemalla, joopa joo". Niin se tuleekin. Yleensä siinä välissä on työpaikan yms. käytännön asioiden järjestyminen. 

Kesäistä syyspäivää kaikille.

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Lääkitys kohdallaan


Joidenkin mielestä lääkitykseni ei ole kohdallaan, koska luotan Jumalan huolenpitoon. Ihan sama - hyvä näin :) Mieluummin elän Jumalan kanssa ilman lääkkeitä onnellisena kuin ilman Jumalaa napsien lääkkeitä. Jos tämä kertoo epätasapainoisuudesta, niin ... heh. Siinä on jollakulla logiikka kohdillaan. Eipä tässä muuta tällä erää, pidetään toisistamme huolta ja luotetaan vastakin Herran apuun.

tiistai 7. syyskuuta 2010

Oho, oho, uutta ja jännää!


Etsimme mieheni kanssa kolmiota Rantakylästä. Sinne hän on haikaillut koko sen viisi vuotta, kun olemme asuneet Niinivaaralla. 

Eilen kotiin palasi kummallinen näky: miekkoseni oli käynyt anoppini kanssa katsomassa kolmiota Karsikosta! Ihan väärä kaupunginosa! Miten Rantakylää fanittava ukkoseni edes suostui katsomaan muita vaihtoehtoja? Eriskummallista tässä on se, että meidän isäntä nyt kerrassaan jopa harkitsee tätä uutta asuinaluetta O_o Asunto on kyllä loistava, saunallinen rivarikolmio, jossa on oma eteläpiha. Huh, siunauksen makua. Vuokra on aika muheva, mutta raha-asiat nyt järjestyy aina kun on suhteita yläkertaan. Mutta Rantakylä alueena viehättää meitä molempia enemmän, vaikka sitä pidetäänkin Joensuun Chicagona. Siellä asuu kuitenkin ystäviä iso läjä, ja heillä on iso painoarvo. Toisaalta kyllä Karsikossakin pari ystävää majaansa pitää, ja srk:aan on sieltä lyhyempi matka.

Tässäpä ihmetellään ja kysellään, jotta mitä se Jumala oikein meinaa. Hän on HYVÄ, mutta kun me ei älytä ihan kaikkee. Rukoillaan ja katsellaan, eiköhän se sisäinen rauha ole hyvä merkki oikeista päätöksistä. Jos on levoton ja ahdistunut olo, niin sitten jatketaan odottamista. Rukoilkaa, Rantakylän kaverit, että me saatais vielä parempi asunto Rantsikasta! Ja Karsikon kaverit, rukoilkaa työkin :)

maanantai 6. syyskuuta 2010

Pohdintoja: Oivallus!

Hei vau, tajusin jotain. Mitä oot ajattelut seuraavasta vertauskuvasta: taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka löysi ihan sairaan kallisarvoisen helmen. Hän myi kaiken, minkä omisti, saadakseen tuon helmen omakseen. Mie oon aina ajatellut, että ihmisen pitää "antaa kaikkensa ja myydä talonsa ja tavaransa" saadakseen itselleen ikuisen elämän. Mutta hei -- tämä kauppiashan onkin Jumalan vertauskuva! HÄN onkin se, joka antaa kaikkensa, oman henkensäkin, saadakseen itselleen kallisarvoisen helmen: sinut. Ihan ikiomaksi. Vau vau vau. Tule Jumalan omaksi, se on NIIN paljon enemmän kuin mikään muu.



Vertaus löytyy Matteuksen evankeliumista, 13. luku, jakeet 45 - 46.

Oon ollut uskossa jo 12 vuotta ja tiennyt että "taivas on ilmainen lahja" mutta nyt vasta älysin TÄMÄN :) Ota taivaslippu vastaan, ei maksa mittään! Mutta ilman sitä ei ole sisään menemistä.

Munakasta ja maukasta viikkoa.

Hyvää alkanuttta viikkoa, ystävät ja kylänmiehet. Päiväohjelmassa on luvassa hikisiä hetkiä terassilaattojen parissa ja toivon mukaan vähemmän hikisiä hetkiä seurakunnan kahvitteluhuoneessa. En osannut sanoa ei, kun pyydettiin RV-lehden paikallistoimittajaksi. Miten minä siihenkin repeän...Herra auta. Aina ei voi tietää, mikä on Jumalan tahto ja mikä on oma tahto ja mikä johtuu vain hälystä päässä (häly = syyllisyys huutaa: SUOSTU, stressi huutaa: EI, suorittajaminä huutaa: KYLLÄ SIE EHDIT, anoppi neuvoo: KESKITY GRADUUN , mies ojentaa: ONKO SIUN PAKKO ja kun Herran henki siihen vielä jotain kuiskaa niin en oikein enää maltakaan kuunnella. Vaikka se olisi juuri se tärkein mielipide. Ei kun parannuksen tekoon!)



Muuta tästä päivästä: Jos tämä olisi muotiblogi, voisin kertoa asukokonaisuudestani, johon olen tyytyväinen. Jos tämä olisi vain ja ainoastaan käsityöblogi, esittelisin teille viikonlopun aikana edennyttä tilkkupiettoa. Jos tämä olisi vain ja ainoastaan taideblogi päivittäisin kuvia hyvin edenneestä suuresta lyijykynätyöstä. Ja jos tämä olisi sisustusblogi, laittaisin kuvia kukistani jotka pelastin sisätiloihin syksyn kylmiltä tuulilta. Kaikkea tätä voin kyllä tehdä, jos joku lukija niin kuumeisesti haluaa ja sen kommentissa ilmaisee :) Mutta nyt sitten laitoinkin vain tämä kuvan Unkarista.

Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä.

lauantai 4. syyskuuta 2010

Tällainen lauantaipäivä.


Mukava välitila: flunssa on suurinpiirtein ohi, mutta on vielä sen verran toipilas että voi köllötellä hyvillä mielin. Mukavalta tuntui sellainenkin pieni asia, kuin blogin ulkoasun päivittäminen. Kiitosta Tainalle avusta! Olen tässä virkannut torkkupeittoa, se onkin ollut jo parin vuoden projekti. Saanen sen valmiiksi ennen joulua. Siitä tulee mahtava, sanonpa vain :) Meillä on myös uusi hamsteri, Hermogens nimeltään. Hän on aika sydäntäsärkevä. Pikkuruinen pippurisilmä, jolla on liian isot korvat. Akvaariomme on osoittanut ekokatastrofin merkkejä: siihen on ilmestynyt suuri sinilevälautta. Minäkö huolimaton? Onneksi olen saanut pikkusiskolta pohjaimurin (itse rakennetun cola-pullosta ja puutarhaletkusta <3) jolla ruoppasin otsani hiessä. Ja nyt pidän altaan pimeänä viikon. Siinähän, levä, sinnittelet! Haa! Jumalan kiitos, olen saanut myös piirrettyä. Kannatti sairastua! Jos olisin ollut terve, olisin vain juossut kämpässämme ympyrää stressiä karkuun. Aah, praise the Lord!



Kuva on Unkarista sekin, kuten kaikki viimeisimmissä teksteissä. Kohteena on vallankumouksen uhreille pykätty patsas. Ja tähtitaivas :)

perjantai 3. syyskuuta 2010

Kippeenä pittää


Onpahan flunssa päällä. Ja kymmenellä muulla kaverilla. Pitääkin tässä ottaa rennosti. Onneksi sairastuin vasta Suomessa enkä reissun päällä, olis ollu karseaa. Rukousvastaus sekin. Otetaan me mallia tästä unkarilasesta kisusta ja odotellaan niitä keltaisen lehdistön lupaamia kesäkelejä. Vaikka kyllä tämä sadekin on aikas kaunista.


P.s. Teuvo Herkkutatin seikkailu on tullut päätökseensä www.rumablogi.blogspot.com lupasin mainostaa sitä täällä :)

torstai 2. syyskuuta 2010

Pohdintoja: Kaksi vaihtoehtoa.


Klikkaa suuremmaksi, niin saat ideasta kiinni. Otin kuvan Budapestista eräästä parkkihallista. Parkkihalli oli sillan alla, ja silta kulki parin metrin päässä ikivanhasta kirkosta. Siellä "rauniot nojasivat toisiinsa": ihmiset ja rakennus. Mutta erään asian noissa ovissa huomasin vasta kotikoneella, ja se puhutteli ainakin allekirjoittanutta.